Sastamalassa torjuttavat haitalliset vieraslajit

Komealupiini (Lupinus polyphyllus)

• Leviämistä pyritään hillitsemään ja hävittämään kokonaan erityisherkiltä alueilta (esim. luonnonsuojelualueet ja kedot)
• Voimakas kilpailija, pystyy kasvamaan karussakin maaperässä samalla rehevöittäen kasvualustaansa
• Siemenet voivat säilyvä maaperässä yli 50 vuotta ja siemenillä saastuneen maa-aineksen siirtely paikasta toiseen on yksi merkittävä leviämisväylä
• Voimakkaasti levittäytyvä vieraslaji uhkaa alkuperäiskasvejamme, viljelyksiä, biotooppeja ja uhanalaisia lajeja

Torjunta

Niitto tai kitkeminen ennen siementen kehittymistä. Kitkeminen on tehokasta kun koko juuri saadaan poistettua maasta.

Kitkentä

Pieni määrä kannattaa kaivaa lapiolla ylös ja varmistaa että juuri saadaan kokonaan pois.

Niitto

Läpi kasvukauden, kasvin tyveltä tehty niitto heikentää kasvin elinvoimaa. Toistuvasti läpi kasvukauden tehtävä niitto on tehokkain tapa estää lupiinin leviämistä. Niitto tulisi tehdä ennen siementen kypsymistä. Kaikki niittojäte korjataan pois (ei jätetä kasvupaikalle rehevöittämään maaperää).

Kasvijätteen käsittely

Kuivatut juurakot, kukinnot, lehdet ja varret voi hävittää kompostoimalla. Siemenpalot tulee hävittää sekajätteen mukana.

Jättiputket-ryhmä (Heracleum persicum -ryhmä)

• Havainnot kannattaa ilmoittaa yleiskäsitteellä ”jättiputki”
• Leviää siementen avulla (siemenet leviävät mm. liikenteen ja maansiirron yhteydessä uusille kasvupaikoille)
• Kukintovarsi voi rehevällä kasvupaikalla yltää jopa 4–5-metriseksi
• Suomessa kasvaa myös alkuperäisiä kookkaita sarjakukkaiskasveja, joita ei pidä sekoittaa jättiputkiin ja joita ei ole syytä hävittää (mm. karhunputki ja väinönputki)
• Voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa, ja vanhoissa kulttuurimaisemissa se on myös maisemallinen haitta
• Kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita
• Herkimmät voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita kasvuston lähellä oleskelusta

Torjunta

Torjunta tulisi aloittaa huhti-toukokuussa kun kasvit ovat pieniä. Yhdenkin kukkineen kasvin esiintymispaikkaa tulee seurata usean vuoden ajan, sillä siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä useita vuosia.

Tuhoamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta kasvinesteen takia. Suurien kasvustojen jatkuva niitto ennen kukintaa heikentää kasvin elinvoimaa

Kitkentä

Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia kannattaa poistaa lapiolla. Käytä aina suojakäsineitä. Kukinnon katkaisulla estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan.

Peittäminen (useaksi vuodeksi)

Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla (esim. katemuovilla). Peittäminen näivettää kasvit eikä päästä siemeniä itämään maaperästä.

Kasvijätteen hävittäminen

Kaikki syntyvä kasvijäte tulisi hävittää polttamalla.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera)

• Voivat kasvaa yli 3 metrisiksi
• Jopa alle 10 cm korkeat yksilöt kukkivat ja muodostavat siemeniä
• Erittäin kilpailukykyinen ja valloittaa kasvualaa alkuperäiseltä kasvistolta
• Havaittu paikoin vaikeuttavan metsänuudistamista tukahduttamalla puiden taimia
• Jättipalsamin valtaamat jokivarsikosteikot ovat alttiita eroosiolle
• Uhkaa esimerkiksi taimenten kutusoraikoita ja kuoriutuvia kalanpoikasia
• Myös jätti-, rikka-, ja vielä harvinaisempi lännenpalsami luokitellaan Suomessa haitallisiksi vieraslajeiksi
• Monet kasvustot ovat saaneet alkunsa kun puutarhajätteitä on kuljetettu luontoon tonttien ulkopuolelle

Torjunta

Tehokkainta torjunta on kitkemällä touko-kesäkuussa, kasvin ollessa vielä pieni. Kasvi irtoaa maasta helposti juurineen kaikissa kasvuvaiheissa, eikä erityisiä suojavarusteita tarvita. Uusia taimia tulee kitkeä läpi kasvukauden. Taimivaiheessa kitkennästä syntyy vähemmän kasvijätettä joka voidaan kompostoida.

Niitto

Toistetaan 2-3 kertaa kesässä tai tarpeen mukaan, jotta siementäviä yksilöitä ei pääse syntymään. Niitto mahdollisimman läheltä maanpintaa.

Kasvijätteen käsittely

Kukkimaton kasvijäte voidaan kompostoida. Siemeniä sisältävää kasvijätettä ei saa laittaa kompostiin, puutarhajätteen keräykseen tai jättää luontoon (kasvi voi kitkettynäkin jatkaa kukintaa). Katkaise kukinnot jätesäkkiin ja hävitä sekajätteen mukana tai mädätä suljetussa jätesäkissä ja kompostoi sen jälkeen.

Kurtturuusu (Rosa rugosa)

• Kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi
• Kurtturuusun kasvatus on kiellettyä kolme vuoden siirtymäajan jälkeen 1.6.2022.
• Kielto koskee siirtolapuutarhoja, maanteiden tiealueita, yksityispihoja ja yleisiä alueita (kuten puistot ja uimarannat)
• Myynti on kielletty 1.6.2019 alkaen.
• Leviää tehokkaasti lintujen ja vedessä kelluvien siementen avulla
• Voi sekoittaa orjanruusuihin ja tarhakurtturuusuihin

Torjunta

Tehokkain torjuntatapa riippuu kasvupaikasta ja kasvuston koosta. Hävitetyn kasvuston jälkiseuranta on aina tärkeää, sillä laji leviää tehokkaasti myös juuriversojen kautta. Kasvuston jatkuva alasleikkaaminen läpi kasvukauden näivettää kasvia ja jatkuvassa leikkauksessa kasvijätettä syntyy vähän.

Kitkentä

Pensas leikataan tyveä myöten alas ja juurakko pyritään kaivamaan kokonaan pois maasta. Hiekkamaasta juurakko irtoaa helpommin, kivikossa juuria on vaikea saada kokonaan pois.

Näännyttäminen (hankalat ja kivikkoiset paikat)

Uudet versot katkotaan pois koko kasvukauden ajan.

Peittäminen

Ruusukasvusto leikataan alas ja peitetään huolellisesti tukevalla pressulla, joka kiinnitetään tukevasti maahan. Pressun annetaan olla paikallaan 2-3 vuotta. Reunoilta puskevat versot kiskotaan pois.

Kasvijätteen käsittely

Pakkaa leviämiskykyiset kasvinosat (kiulukot ja juurakot) mieluusti kahteen, tiiviisti suljettuun jätesäkkiin ennen sekajätteeseen laittamista. Leikatut oksat voidaan hakettaa, polttaa tai toimittaa risujätteenä jäteasemalle.

Sahalinin- ja japanintatar

• Sahalinintatar (ent. jättitatar) muodostaa korkeita, pensasmaisia kasvustoja.
• Juurakko on monivuotinen, mutta maanpäälliset osat yksivuotisia.
• Kaikki tatarlajit ovat erittäin nopeakasvuisia, ja varret yltävät kasvukauden aikana jopa useiden metrien mittaisiksi.
• Muodostaa juurakon avulla nopeasti tiheitä ja laajoja kasvustoja.
• Maavarret voivat kasvaa metrin vuodessa ja yltää jopa 20 metrin mittaisiksi ja kahden metrin syvyyteen. Kasvi pystyy läpäisemään jopa asfaltin.

Torjunta

Jatkuva alasleikkaus läpi kasvukauden, sekä kasvuston peittäminen useaksi vuodeksi on monissa kohteissa ainoa torjuntakeino. Tiheillä asutusalueilla kasvi leviää helposti naapureidenkin puolelle.
Luontoon levinneet kasvustot, erityisesti luonnonsuojelualueilta ja niiden läheisyydestä, sekä esiintymät asutuksen ja tiestön piiristä on tarpeen hävittää. Kaivettaessa kaikki juurakon palaset tulisi saada pois, sillä hyvinkin pienet maavarren palat pystyvät kasvattamaan uuden kasvin.

Kasvijätteen hävittäminen

Juuren osat ja juurakot tulee hävittää sekajätteen mukana. Lehdet ja varret voi kompostoida.

Espanjansiruetana (Arion vulgaris)

• Kaikkiruokainen, täysikasvuisena yli 10 cm:n pituinen etana
• Voi liikkua kymmeniä metrejä yössä, mm. rumpuputkia ja kosteita ojanpohjia hyödyntäen
• Aiheuttaa tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä
• Yksi etana voi munia satoja munia kesän aikana. Etana munii yleensä karikekasoihin ja kasvien lehtiruusukkeisiin.
• Syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia, koiran ulostetta ja kuolleita lajitovereitaan • Etanan erittämä lima voi sisältää bakteereita (mm. listeria)

Torjunta

Etanat kulkeutuvat uusille alueille ensisijaisesti ihmisen toiminnan seurauksena. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, puutarhajätettä, eikä kompostijätettä.

Paras torjuntakeino on kerääminen ja tappaminen. Keväällä torjunta on tehokkainta, ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia.

Lajin voi sekoittaa kotoiseen harmittomaan ukkoetanaan, joka kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon. Ukkoetana ei esiinny koskaan massana tai suurella joukolla kuten espanjansiruetana yleensä tekee.

Jos alueella on tavattu espanjansiruetanaa

Samanaikaiset torjuntatoimet ovat tehokkaimpia. Etanoiden torjunnassa käytettävää rautafosfaattia kannattaa käyttää samanaikaisesti laajemmalla alueella. Hoidetuilla alueilla havaitseminen ja kerääminen on helpompaa. 

Piha-alueen kasvillisuus tulee pitää matalana (mahdollisimman kuivana). Etanat etsivät suojaa kuivuudelta esim. kosteista lautakasoista, lehtikasoista, kiviaidoista ja paahteelta suojaavasta kasvillisuudesta (esim. isolehtiset kasvit). Myös avokompostit houkuttelevat etanoita ja toimivat oivallisina piilo- ja talvehtimispaikkoina.

Etanoiden kerääminen ja hävittäminen

Etana tapetaan murskaamalla etanan pää tai pudottamalla etana kiehuvaan veteen. Ethän käytä etikkaa tai suolaa, tai muita aineita jotka tappavat etanan hitaasti. 
Kuolleet etanat hävitetään sekajätteen mukana muovipussissa tai haudataan syvälle maahan.
Rautafosfaattia syönyt etana vetäytyy yleensä maan alle kuolemaan. Älä laita raatoja avokompostiin, sillä lajitoverit käyttävät niitä ravintonaan.